suurrealisti74 : Olisin lähtenyt nyt viikonloppuna katsomaan, mutta joku teki päätöksen puolestani ja sensuroi näyttelyä.

Minä en ymmärrä, että jos piirrät kuvan alastomasta ihmisestä, se on taidetta, jos piirrät kuvan alastomasta poliitikosta, se on sensuroitava kansalaisilta, koska me emme ymmärrä, onko se taidetta? Meille ei haluta antaa päätäntävaltaa siitä, mitä me pidämme hyvänä taiteena ja mitä emme, joku säikähtänyt virkailija valitsee puolestamme ja päättää, mikä on hyvän maun mukaista, mikä ei.

Se vähä, mitä lehdistä ja netistä näin, sai kiinnostukseni heräämään, nyt en voi sanoa, miten reagoisin kokonaisuuteen.

esko : Taiteella pitää olla ja sillä on vapautensa.
Jos taide tuntuu liian ilkeältä, liian negatiiviselta, niin sitten nostetaan oikeusjuttu. Ja sen kyllä julkkikset osaavat (myös poliitikot, siis).
Ja vk lopun I Sanomissa Lempäälän sivistystoimenjohtaja Nina Lehtinen ja Lempäälän opiston rehtori Raili Reini ilmoittavat olevansa 'rohkeita' kun harrastavat ennakkosensuuria.
Nauru pidentää ikää, joten kiitokset heille.
Rohkeus? Ennakkosensuuri? Muahhah haahh, ehheh heeh, hehhehheehhh...
Eikun oikeesti, 'huono maku' ei ole mikään syy. Jos taide tuntuu liian roisilta, niin oikeuteen vaan. Oikeus määrittelee kunnianloukkauksen, eikä jonkun tuppukylän 'sivistys' toimenjohto.

t-petsku : " vk lopun I Sanomissa Lempäälän sivistystoimenjohtaja Nina Lehtinen ja Lempäälän opiston rehtori Raili Reini ilmoittavat olevansa 'rohkeita' kun harrastavat ennakkosensuuria."
Mistäs tällaisen uutisen vetäisit? AL:n mukaan he nimenomaan eivät harjoittaneet ennakkosensuuria, ja siksi taulut ovat saaneet olla esillä heinäkuun alusta. Eivät olleet myöskään tutustuneet etukäteen tähän, heille tuntemattomaan nimeen. Jota muuten on sensuroitu jo vuonna 2006.

Miss Piggy : Jos piirrät alastomasta poliitikosta, joka on ikäänkuin "helpottamassa" itseään, niin kyse on tietoisesta provosoinnista.

suurrealisti74 : Sensuuri-Suomi on taas voimissaan! Muualla maailmassa poliitikot ovat melkoisen vapaata riistaa, mutta ei Suomessa.

Olen nahnyt vain vuohikuvan nettilehden sivuilla ja kieltamatta nakoisyytta oli. Ai, nainhan myos sen kuvan, jossa Mieto oli bikineissa ja muu seurakunta vahaisissa vaatteissa hekin.

Olen aina pitanyt surrealismista. Joskus takavuosina Helsingissa oli jonkun suomalaisen surrealistin nayttely, valtavan suuria tauluja, synkkia, hirttometsia, vaikka mita. Muistaako kukaan tekijan nimea? Minua se on hieman vaivannut.

Mutta nama pannaan joutuneet erinomaiset kuvat: Minulta ainakin paasi helea nauru kuvia katsellessa! Miksi pitaisi olla niin totinen torvensoittaja, miksei taiteilijan vapaus pade tassa kohtaa?

suurrealisti74 : Mannerheim, Mietaa, vaginavaunut...sääliksi käy näitä "taiteilijoita". Osaisivat edes Googlettaa vaikka sanan cartoons. Kyllä taatusti löytyy taidetta joka makuun.

suurrealisti74 : Itseni tällaiset taiteilija tai "taiteilija" Johannes Heinosen tekemät työt/maalaukset tekevät lähinnä surulliseksi. En itsekään oikein tiedä miksi tekevät, mutta kuitenkin.

60-luvulta lähtien on esim. kuvataiteessa tehty yhä provosoivampia / yritys tehdä yhä ihmisiä provosoivampaa taidetta tai "taidetta".
Esim. Teemu Mäki teki ns. kissantappovideon (ja Mäkin onkin nyt professori.) Yhä ns. kovempaa kamaa pyritään tekemään kuvataiteen(kin) piirissä. Mistä tämä sitten kertoo? En osaa vastata tähän.

Joskus viime vuonna luin jostain tutkimuksesta, joka liittyi väkivaltaelokuviin ja nimenomaan niihin väkivaltaelokuviin, jotka on sensuroitu kokonaan. Tutkimuksessa kävi ilmi, että nämä sensuroidut väkivaltaelokuvat ovat tulleet viime vuosikymmeninä yhä raaemmiksi, julmemmiksi. Väkivalta niissä on yhä julmempaa, raaempaa.

Samoin kaiketi on tilanne myös ns. porno- ja seksiteollisuuden parissa. Vuosikymmenestä toiseen tehdään / joudutaan tekemään yhä ns. kovempaa pornoa.

Mistä ja mitä tämä sitten kertoo ajastamme, kultturistamme, yhteiskunnastamme, maailmastamme ja meistä nykyään elävistä ihmisistä? En osaa vastata.

Missä ja milloin tulee raja vastaan vaikkapa esim. väkivaltaelokuvien ja pornoteollisuuden piirissä? Koska ei tämä kehitys loputtomiin voi jatkua. Jossain sen rajan täytyy tulla vastaan.

Jonkinlaista yhteyttä näen esim. kuvataiteen, väkivaltaelokuvien, pornoteollisuuden kehityksessä viime vuosikymmeninä. Jotain samaa/samankaltaista niissä on. Esimerkiksi kaikissa niissä pitää tuoda esiin - joistain syistä - yhä ns. kovempaa, raflaavampaa kamaa. (Sama tilanne minusta on myös esimerkiksi ns. iltapäivälehtien lööpeissä/kansissa.)

Toisinaan minusta vaikuttaa, että jonkinlainen yleinen kunnnioitus ja toisten ihmisten kunnioitus ja arvostus on joillain tavoilla menettänyt merkitystään viime vuosikymmeninä. Muutenkin vaikuttaa, että jollain tavoin yhä kovemmat arvot ovat tulleet esiin yhteiskunnassa.

vanhanaikainen(ko) (?) : "Itseni tällaiset taiteilija tai "taiteilija" Johannes Heinosen tekemät työt/maalaukset tekevät lähinnä surulliseksi. En itsekään oikein tiedä miksi tekevät, mutta kuitenkin."

Näin netissä tämän Juha Mietoa 'esittävän' maalauksen, mutta minua se ei tehnyt surulliseksi vaan oksetti. Heinosella on kykyä kuvata henkilöitä näköisiksi, kuin myös ihmiskehoa rumimmillaan ts. inhorealistisesti. Mutta häntä vaivaa arvostelukyvyn puute pelkän julkisuushakuisuuden tultua ylimmäksi pyrkimykseksi.

vanhanaikainen(ko) (?) : Ei satiiri ole taiteessa ja kirjallisuudessa mitään uutta. Roomalaiset runoilijat kirjoittivat varsin roiseja pilkkarunoja aikalaisistaan. Keskiajalla Italiassa kiertävät teatterit ivasivat muun muassa katolista kirkkoa niin pitkälle, että esiintyjiä alettiin teloittaa. Niitä tekstejä on herättänyt meidän aikanamme eloon nobelisti Dario Fo näytelmässään "Mysterio Buffo".

Dante kuvasi 1300-luvulla "Jumalainen näytelmä" -teoksessaan monia tunnettuja aikalaisiaan helvettiin.

Meillähän esim. poliitikkoja ei ole rohjettukaan pilkata eikä edes asettaa huumorin valoon, taustalla kai tsaarin aikainen pelko, joka sittemmin vahvistui Kekkosen aikana. Sitä aikaa nämä pikkuvirkamiehet yhä elävät.

Ulkosuomalainen donna : Oliskohan ollut Kalervo Palsa (1947-1987).

Ida Karoliina : "...häntä vaivaa arvostelukyvyn puute pelkän julkisuushakuisuuden tultua ylimmäksi pyrkimykseksi."

En lähtisi tekemään ihan näin syväluotaavia analyysejä toisen ihmisen, tässä tapauksessa taiteilijan motiiveista tehdä teoksia, koska et sitä voi tietää. Tutustumalla taiteilijan nettisivuihin voi ottaa asiasta selvää.

Pisti silmään : Osuit sikali oikeaan, etta tyot olivat hyvin samantapaisia kuin Palsan, mutta han se ei ollut. Tuottelias oli mies (muistan vain sen, etta suomalainen mies oli kyseessa) ollut, mutta lieneeko jaanyt sitten vain yhden nayttelyn taiteilijaksi?

Yritin netistakin etsia, ei loytynyt. Jattisuuria inhorealistisia ja surrealistisia tauluja, missa nayttely pidettiinkin, sita en muista enaa, mutta isot olivat tilat ja ison tilan ne taulut vaativatkin.

Ida Karoliina : "Näin netissä tämän Juha Mietoa 'esittävän' maalauksen, mutta minua se ei tehnyt surulliseksi vaan oksetti. Heinosella on kyky kuvata henkilöitä näköisiksi, kuin myös ihmiskehoa rumimmillaan tai inhorealistiksi. Mutta häntä vaivaa arvostelukyvyn puute pelkän julkisuushakuisuuden tultua ylimmäksi pyrkimykseksi."

Jotenkin vaikuttaa siltä, että kuvataiteessa(kin) viime vuosikymmeninä on provoisoimisesta tullut yhä enemmän provosoimista provosoimisen itsensä vuoksi - provosoimista käytetään kuvataiteessa(kin) yhä enemmän provosoimisen itsensä vuoksi. Raflaavuutta käytetään yhä enemmän raflaavuuden itsensä vuoksi. Yrityksessä päästä julkisuuteen käytetään yhä raflaavampia, provosoivampia keinoja. Jne.

Miksi? Miten näin on käynyt? Onko tässä käynyt niin, että kun joskus - lähinnä 60-luvulla - alettiin tehdä / ottaa käyttöön yhä raflaavammat, provosoivammat keinot kuvataiteessa(kin) niin tästä vähitellen muodostui jonkinlainen noidankehä - joka alkoi ruokkia itse itseään. Se vaikeus on, että tästä noidankehästä on yhä vaikeampi päästä eroon.

Julkisuushakuisuus on muutenkin viime vuosina tullut yhä enemmän esiin yhteiskunnassa. Halutaan päästä julkisuuteen melkein keinolla millä hyvänsä. Äärimmäinen esimerkki tästä on Suomessa tavallaan nuo karmeat kouluampumistapaukset. [Vaikka en halua verrata Heinosta ja kouluampujia. Ettei tule väärinkäsitystä.] Toisinaan todetaan niinkin, että tavallaan koko elämä on taidetta. Jos katsotaan/tulkitaan, että koko elämä on taidetta - niin nämä kouluampujat veivät omalla tavallaan tämän ajatuksen/tulkinnan kaikessa karmeassa inhorealistisuudessaan äärimmäisyyteen.

Mutta ollaanko tässä kuvataiteen(kin) piirissä yhä suuremmaksi menneessä provoisoimisessa, raflavuudessa, julkisuushakuisuudessa menetetty ja menetetään joitain asioita - joitain arvokkaita, tärkeitä asioita? Sellaisia asioita/arvoja, joita oli enemmän olemassa siinä mennessä maailmassa / ajassa?

Funny fan : Suvaitsevaisuus (ja pyrkimys avarakatseisuuteen) on sinänsä ihan hyvä, hieno asia. Mutta suvaitsevaisuudessakin on omat ns. sudenkuoppansa, riskinsä, vaaransa.

Eräs tällainen ns. sudenkuoppa/riski on minusta liian sinisilmäinen, naivi suvaitsevaisuus. Eli ihminen menee suvaitsevaisuudessaan liialliseen sinisilmäisyyteen, naiviuteen. Suvaitsevaisuus, avarakatseisuus saattaa -paradoksaalisesti kyllä - omalla tavallaan myös sokeuttaa ihmisen.

Ulkosuomalainen donna : Ainahan taide on ollut kantaa ottavaa.

Sistuksen kappelissa Michelangelo maalasi helvettiin joitakin sen ajan mahtimiehia, muistaakseni jopa paaveja. Maalasi myos helvetin kadotuksen seinalle, jonka paavi heti nakee, kun omasta kammiostaan ulos astuu. Halusi ilmeisesti nain muistuttaa paavia, etta myos han on kuolevainen ja etta siella helvetissa jo heikalaisia onkin.

Nyt Suomessa nykypoliitikkoja on maalattu alusvaatteissa yms. ja joku osaa kansaa on kauhuissaan. Ei kai nyt sentaan?

Suomen nayttelysta en ole nahnyt muuta kuin kuvia, mutta mielestani se voisi olla kovinkin mielenkiintoinen. Monessa mielessa.

cesana : "Sistuksen kappelissa Michelangelo maalasi helvettiin joitakin sen ajan mahtimiehia, muistaakseni jopa paaveja."

Pyhäinhäväistystä rinnastaa tämä kuvientekijä Michelangeloon - jotain rajaa pliis!
Juttelin tänään erään itseäni fiksumman taiteenystävän (myös surrealismia suuresti arvostavan) kanssa, ja mielestäni hän otti järkevän asenteen po. tapaukseen. Se oli se, ettei tekeleistä sinänsä kannata keskustella, vaan yleisestä sanan- ja ilmaisunvapaudesta maassamme. Olen taipuvainen yhtymään tähän näkökulmaan.

Ida Karoliina : Mietoa esittävä taulu onkin tosi mieto verrattuna "Kylmä sota" nimiseen maalaukseen. Se on jo sellaista törkyä, että ihmettelen, jos ei presidentinkanslia puutu asiaan.

Monty : " tosi mieto verrattuna "Kylmä sota" nimiseen maalaukseen."

Löytyykö netistä?

Ida Karoliina : Kyllä löytyy. Käytä mielikuvitusta ja kuuklettele.

Monty : Kiitos; löysin jo. Irstas mielikuvitus, mutta melko hyvä jäljentämään oikeita taiteilijoita. Onkohan oikein paikan päällä Tuomiokirkossa käynyt tutkimassa Simbergin teosta, vai kuvistako lienee kopsannut.